Tänään on koko päivän ollut se fiilis, kun ei vaan lähde. Päivä tai mies käyntiin. Musta kaikkein pahinta ovat just nämä, täysin mitäänsanomattomat päivät. Käteen jää paska maku, kohtuullisella vitutuksella säestettynä. Ja oikeastaan vailla mitään näkyvää syytä. Aika laittaa taas mielenhallinan harjoitukset kenttätestiin.

Aamujumppa jäi väliin, meinasin nukkua pommiin. Jotain hyvää, koko päivä menty ilman henkilövahinkoja, vaikka täytyy myöntää että yritystä on ollut, tai niihin oon vaan sattunut kiinnittämään normaalia enemmän huomiota. Jokainen suojatielle ryntääjä, ostoskärryllä tökkäävä, sun muut pienet ärsykkeet on nostaneet tänään käyrää paljon ja nopeasti. Viimein kun himaan asti päästiin, kenttätesti alkoi heti. Pikkulapsi perheissä pinna kasvaa väkisinkin, mutta tällaisen päivän jälkeen on syytä taas vähän reenata.

Aloitetaan perinteisellä

Homma alkoi jo perinteeksi muodostuneella tavalla, ei viinapullolla, vaan heiluttelulla. Siitä sitten kuntopiirin pariin. Ja toinen hyvä juttu, ei mennyt suorittamiseksi. Paketti pysyi hyvin kasassa, tempo tosin oli paljon edellisiä kovempi. No, pidempi venyttely vielä illalla, ei tarvitse sitten huomenna kulkea rautakanki annelissa. Vielä pitkähkö kävelymeditaatio pakollisen muksu harrastaa – odottelun ajan. Johan alkoi helpottaa. Ei aavistustakaan miksi, mutta kun keskittyy tyhjentämään pään ja olemaan vain siinä hetkessä, se jotenkin nollaa pataa mukavasti. Paremmin kuin viinapullo, ja huomenna toivon mukaan ei tarvitse halailla posliinia. Tai onhan sitä toivossa hyvä elää.

Pitäisi varmaan aikaistaa herätystä vielä lisää, että ehtisi harjoitella tuota meditaatiota aamuisinkin, jotta tällaiset päivät jäisivät mahdollisimman vähiin. Tosin siinä tapauksessa nukkumaan pitäisi mennä pikku kakkosen jälkeen. Ei saatana, ei riitä tunnit päivässä. No, eiköhän tuohonkin keino saada, siitä lisää toisella kertaa. Tällä kertaa loppu hyvin.

error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *