Otsikko on muuten täyttä paskaa. Mies puhuu tunteista , ainakin saunaillassa pikkukaljassa. Osallistuin viikonloppuna varpajaisiin. En ole juurikaan alkoholiin koskenut muutamaan vuoteen, mutta pienen uuden elämän alkaminen täällä maaseudulla on taatusti riittävä syy poiketa tavoista. En tuntenut suurinta osaa osallistujista etukäteen, mutta siinähän sitä tutuiksi illan mittaan tullaan. Ja kun edellisestä pitkän kaavan saunaillasta on jo tovi, sain aivan uusia huomioita porukasta.

Nimittäin isät erottaa aina joukosta. Luonnollisesti varpajaisissa puhutaan isyydestä siinä kaiken muun lomassa, mutta oli helppo arvata kenellä on ja kenellä ei ole muksuja jo juttujen perusteella. Ja kun siinä vanhemmuudesta höpistiin, huomasin ilokseni, että ainakin kyseisessä porukassa loisti poissaolollaan ennenkin on pärjätty – asenne. Enemmän puhetta oli siitä, minkä ilon muksuista saa. Sen fiiliksen, kun todella paskan päivän jälkeen raahaudut kotiin, ja heti oven raotuttua kuuluu huuto ”isi!!”, ja vekara ryntää vastaan. Se fiilis komppaa kaiken paskan. Kevyesti.

Puhuttiin myös siitä, kuinka ne virheet tuntuu pahalta. Jos sitten vaikka telttaretkellä käykin jotain, ja muksu toteaa että ”miksi sä toit mut tänne?”, se tuntuu. Tottakai. Mutta siitä vain otetaan opiksi, jotta seuraavalla kerralla ollaan fiksumpia, kun ollaan kalassa tai teltalla tai vaikka leffassa. Ja harvempi isä on oikeasti valmis aikanaan laittamaan muksun sydämen valittua sairaalaan, vaikka siltä se saattaa kuulostaakin. Se on vain jännitystä siitä, että onko kotoa saatu malli ollut kunnollinen, vai hyppääkö muksu jonkin hulttion matkaan. Aika näyttää.

Samoin tuli ilmi omien juurien merkitys. Aikoinaan junnuna ja viimeistään teininä oli kiire maalta pois, nyt tänne palaa moni takaisin, ja vielä useampi haluaisi. Itseänikin jännitti aikanaan, kuinka vaimo sopeutuu tänne pimeän keskelle, ja hän kertoi samaa. Kun oltiin asuttu kuukausi, vaimo kertoi lähtevänsä täältä vain jalat edellä. Nyt kun omat muksut ovat tottuneet maalaiselämään, ja keksivät tekemistä missä ja mistä vain, alkaa muodostua niitä hyviä muistoja muksuillekkin. Kuinka kiipeillään kivillä ja puissa, kuinka paljon luonnosta löytyy ihmeteltävää. Omat muksut on hakoja sienestämään, minä värisokeana, tai jos poliittisesti korrekteja kerrankin ollaan, silmän tappisolujen erottelukyvyltä rajoittuneena miesoletettuna, en huomaa sieniä yleensä ennen kuin astun päälle. Onneksi noita pieniä silmiä on apuna. Muksut löytää, ja yhdessä tunnistetaan, ja käsitellään, jos on ravinnoksi kelpaavaa.

Ja vielä siitä, että mies ei puhu tunteista. Jos tuntuu siltä, että tuo pitää paikkaansa, älä yritä pakottaa. Muutos lähtee itsestä. Se, että uskaltaa aloittaa, saattaa vaatia saunaillan. Tai monta. Tai sitten mies opettaa tunteiden käsittelyä lapselleen, silloin kun se isän ja lapsen ihan omaa aikaa. Vaikka siellä kalassa tai laavulla. Muistahan se, kun seuraavan kerran meinaat huomauttaa puolisoasi kalastuksesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *