Tässä kun alkaa varpajaisten jälkeen taas elämä voittaa, lienee syytä palata arkeen. Toivottavasti noita ei ihan liian usein tule, menee näköjään toipuessa helposti monta päivää.

Tovi sitten kun vietettiin oman pojan synttäreitä, meinasi illalla karata lapasesta, sekä pojalla että mulla. Päivä oli mahtava, ja se lapsen riemu on jotain sellaista, jota en koskaan kyllästy katselemaan. Illalla sitten kun pitäisi se päivä malttaa myös lopettaa, meni yllättäen kiukutteluksi. Ensin pojalla, ja se tarttuu myös muhun. Kun sitten saimme molemmat kierrokset laskettua, juteltiin jälleen siitä, ettei se kiukku pääsisi hallitsevaksi. Pojalle jälleen valkeni, ettei kaikkea tarvitse kestää kuin mies. Että sen tunteen oppii hallitsemaan, kun vain harjoittelee. Juteltiin siitä, millaiseksi mieheksi poika haluaa kasvaa, ja minä kehittyä. Lopputuloksena oli pojan sanat ”arvaa mikä oli paras lahja? Sinä, isi”. Silmät kostui aivan välittömästi. Ja päästiin kaikki hyvillä mielin nukkumaan. Just tämän takia mä tätä remppaa teen. Että saa paremman otteen itsestään, ja pystyy jakamaan sitä eteenpäin. Ja juuri siitä syystä näistä kirjoitan. Kirjoittaminen on mun tapani olla täysin rehellinen itselleni, ja jos muksut näitä joskus tulevaisuudessa lukevat, hekin saattavat nähdä tilanteet toisessa valossa.

Tunnistan tuon kiukunhallinan vaikeuden omasta lapsuudestani, myös omalla isälläni oli ja taitaa olla vieläkin sama ongelma. Ei faija koskaan väkivaltainen ollut, ihan päin vastoin, hällä oli aina aikaa puuhata yhdessä, ja hän otti aina kaikkiin hommiin meidät osallisiksi. Suurin osin pelkkiä lämpimiä muistoja. Faijalla kyllä välillä leikkasi ja edelleen leikkaa kiinni herkästi, mutta hän oli ja on edelleen tarpeeksi fiksu tajutakseen sen itsekin, ja poistuu siinä vaiheessa paikalta.

Reaktioiden hallinta

Nää periytyvät sisäiset ongelmat saa kyllä loppua muhun. Luotan täysin siihen että muksut osaavat tehdä omat virheensä. Siksi pitää vain jatkaa harjoittelua. Tuijotellen, meditoiden, ja muutenkin itsestään paremmin huolehtien. Nyt kun muutama päivä rötväilty, on aika palata arkeen. Nuo voitot, niin pienet kuin suuretkin, yksin ja yhdessä on se polttoaine, jolla muutosta tehdään. Joka päivä, vähän kerrallaan. Tästä päivä jatkuu kuulaillen, ja illalla vuorossa pitkä jooga- ja meditointisessio. Jotta huomenna hallitaan reaktioita taas hivenen paremmin. Näille jannuille haluan sanoa, että ette tiedä mistä jäätte paitsi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *