Aamulla uutisia selatessa silmille hyppäsi tämä. Uutisessa lapsiperheen äiti kertoo joutuneensa ottamaan saikkua omasta perheestään suorittamisen ja uupumisen vuoksi. Ikävä kyllä tää kuulosti tutulta, vuosi sitten vaimoni koki saman. Ja mä taisin olla osasyyllinen siihen.

Yhtälö oli yksinkertainen : mä painoin vain yövuoroa, ja vaimo käytännössä vastasi kaikesta arjen pyörittämisestä kolmen pienen lapsen kanssa. Tuohon kun lisätään vaimon julmettu paine duunissa, ja helvettiä lähentelevä työilmapiiri, alkaakin soppa olla valmis. Tulos oli selvä : loppuunpalaminen. Seurauksena oli pari viikkoa saikkua, ja tohtorin määräys keskittyä vain itseensä.

Muutoksen alku

Siitä se sitten lähti, elämäntapa – ja asenne remppa. Vaimo on veistetty kestävästä puusta, hän sai itsensä kasaan saikun aikana, ja ekana lähti hänen duuninsa vaihtoon, sen jälkeen mun. Auttaa kummasti nyt kun molemmilla on mahdollisuus ottaa myös omaa aikaa, käytti sen sitten torkkuihin, jumppaan, tai mihin hyvänsä.

Alun uutisessa vanhempien uupumuksen syyksi kerrotaan ulkoiset odotukset, jonka mä tulkitsen pahemman luokan suorittamiseksi. Pitää suorittaa elämä ja vanhemmuus kuten oppikirjoissa, tai kuten aina ennenkin tai pahimmassa tapauksessa kuten perheen ulkopuolelta sanellaan. Ei vittu, ei tule toimimaan ikinä. Ja miksi pitäisikään? Ulkoisten odotusten mukaan toimiminen aiheuttaa vain suorittamista ja uupumisen. Me älyttiin onneksi ajoissa järjestellä asioita uudelleen, ja saatiin kuormitus jaettua tasaisesti molemmille. Kumpikaan ei vain älynnyt järjestää pääkoppaansa uudelleen. Ei ennen kuin hoksattiin hankkia asiaan neuvoja kokeneemmilta. Sitä sisäistä konmaria tässä koko ajan harjoitellaan vaimon kanssa, kumpikin tavallaan.

Ihminen vain tuntuu olevan sen verran tyhmä, että kun se mieli lähtee laukalle, ja ne ulkoiset paineet alkaa vaikuttaa elämään, siitä se noidankehä lähtee. Paskaako väliä on sillä, mitä muut susta tai sun valinnoista ajattelee? Jokainen on täällä vain kerran, käyttäköön jokainen aikansa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Uutisen mimmi kertoo saaneensa avun positiivisesta psykologiasta. Lienee jotain sukua tälle mitä itsekin harjoittelen. Ja jutussa kehotetaan myös myötätuntoon itseään kohtaan. Sitä ei voi liikaa korostaa. Itsekurin ja suorittamisen raja on veteen piirretty viiva, jokaisen pitää se itse löytää. Ja se ehdottomasti kannattaa löytää, koska kun itse voit hyvin, koko lähipiirisi voi paremmin. Kun haistattaa pitkät niin ulkoisille kuin sisäisillekin epärealistisille odotuksille, pääsee hyvään alkuun. Hyvinvoinnin alkuun. Ja siitä hyötyy kaikki. Vaihtoehtona saattaa olla suorittaminen ja uupumus.

error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *