Tulihan se perheessä pitkään pyörinyt flunssa mullekkin. Jäin perjantaina kotiin kuumemittarin vedellessä ihan omilla metriluvuillaan. Ajattelin, että siinähän on hyvin aikaa harjoitella meditointia muun perheen ollessa arkisessa aherruksessa. Ja paskat, makasin sohvalla koko päivän. Ilmeisesti yritin katsella netflixiä, ainakin se oli päällä kun heräsin tytön tullessa koulusta.

Lauantai meni samoissa merkeissä. Olihan kerrankin tilaisuus pelata muksujen kanssa lautapelejä, ja vain katsella ja kuunnella sitä intoa ja riemua. Nyt alkaa elämä voittaa taas. Mulle kuume tekee aina saman, pää menee ihan puuroksi. Mistään ajatuksesta ei saa kunnolla kiinni, ja uni tulee usein ja kutsumatta. Pitää vaan odotella että se menee ohi. Ja se fiilis, kun huomaat nupin selkiytyvän, on aivan parasta.

Sairastaessa tulee kyllä takkiin fyysisesti aivan tarpeeksi. Nytkin, pari päivää ainoastaan makoilleena, vanhat säryt tekivät paluun. Olkapäät ja ranteet on taas romuna. Ei se mitään, korjaantuu heiluttelulla. Pitää vain malttaa aloittaa taas kevyesti. Jälkitautia tässä viimeiseksi kaipaa. Kunnon tekemistä ja liikettä tässä kaipaa. Tänään mennään vielä syvävenyttelyllä ja heiluttelulla. Huomenna sitten katsotaan uudelleen. Kunhan pääsee ulos, ei ihmistä ole suunniteltu olemaan vain sisällä. No, ulkona yllättäen sataa aivan simona. Mitäpä tuosta, se on vain varustelukysymys. Talvirenkaat ainakin täytyy tänään vaihtaa, arvaavat yöpakkasia tulevalle viikolle. Uskon perheen arvostavan, jos en suistu tulevalla viikolla ojaan autolla, muiden viettäessä syyslomaa. Se saattaisi pilata kaikkien päivän.

error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *