Mitä on myötätunto itseä kohtaan? ja miksi sitä pitäisi harjoittaa? Joo, tiedän että aiheesta on tullut joristua jo useasti, mutta aihe on liian tärkeä sivuutettavaksi. Vaikka tästä voit lukea taas yhden näin vältät kuormitusta – ohjeen. Myötätunto itseä kohtaan mainitaan yhden (1) kerran. Enemmän noissa ohjeissa neuvotaan aikatauluttamaan kaikki. Käyhän se niinkin, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Käytän jälleen esimerkkinä itseäni. Tää viikko on ollut urheiluton. Osin siksi, että flunssa ei ole vielä irrottanut kaikkia lonkeroitaan, osin siksi, että olen käyttänyt ajan perheen kanssa olemiseen. Aamujumppa joka aamu, ja kerta syvävenyttelyä on tän viikon saldo. Jos ei hyötyliikuntaa lasketa, ja eihän sitä lasketa.

Joten pitäsikö lonttoilusta potea huonoa omatuntoa? Vai pitäsikö reeniä repiä menemään väkisin? Miksi käytössä oleva energia saattaa laskea? Siinäpä hyviä kysymyksiä. Väkisin reenin repimisestä on kokemusta, enkä voi suositella. Tuloksena oli kipua. Paljon kipua. Olkapäät meni romuksi, ja alkavat vasta korjaantua heiluttelulla. Joten jos virta ei riitä reenaamaan, mikä neuvoksi? Mun mielestä kannattaa silloin ottaa hetki kevyesti. Ottaa hetki aikaa miettiä, onko tullut palauduttua kunnolla. Onko tullut nukuttua tarpeeksi. Se, että energiamäärä laskee, taitaa olla kehon tapa kertoa että kaikki ei ole kunnossa, tai palautuminen ei ole ollut riittävää. Ja siihen palautumisen puutteeseen auttaa vain palautuminen ja myötätunto itseä kohtaan. Se ei tarkoita sitä, että unohdetaan itsekuri, ja lonttoillaan maailman tappiin, vaan sitä, että hyväksyt sen, että jotain on mennyt vituksi. Ja sitä, että oppii elämään asian kanssa. Siis sen asia, että jotain tuleekin menemään vituiksi, ja vieläpä useasti.

Liikkumattomuuteen ei kannata keksiä tekosyitä, vaan pitää opetella kuuntelemaan itseään. Mulle sitä sisäistä korvaa opettaa parhaiten meditaatioharjoitukset. Hiljaisuus ja pään tyhjentäminen kaikesta nostaa myös usein ne oikeat syyt sieltä tajunnan syövereistä päivänvaloon. Eli kertoo sen, onko vedetty liian kovaa ja/tai liian pienellä levolla. Oon jälleen kerran syyllistynyt tuohon liian vähään lepoon. En ole malttanut rauhoittua ajoissa, ja se oma aika on revitty uniajasta pois. Ja kas, löytyihän se syy energiatason laskuun. Eikä se auta, että kun katsot itseäsi peilistä, näet vain kehitettävää ja parannettavaa. Jos sieltä näkyy itselleen armollinen otus, tulee myös otettua virheistä opiksi, eikä vain painettua entistä kovempaa ja vaikka väkisin. Tästä on taas hyvä ottaa opiksi, koska just tähän kohtaan on useampikin elämäntapa remppa kaatunut. Siihen, ettei heti pystykkään kaikkeen uuteen kerralla ja jatkuvasti. Joten todetaan sille peilikuvalle että ”ei se mitään, kaikki hyvin, otetaan opiksi, levätään ja jatketaan siitä mihin jäätiin”. Kolme askelta eteen, kaksi taakse. Ja sama uudestaan. Ja uudestaan. Lopulta ollaan kaukana alusta. Siihen on vielä matkaa, mutta nyt parin taka-askeleen jälkeen on entistä enemmän motivaatiota jatkaa eteenpäin.

error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *