Oman reagoimisen kanssa mulla on aina ollut ongelmia. Ei niin, että reaktio provokaatioon eli vittuiluun, tai vaikka perheriitaan olisi väkivaltainen, vaan niin, että tulee sanottua aina se kärkevin tai loukkaavin kommentti, ennen kuin ajatus ehtii mukaan. Juttelin aiheesta poikani kanssa jälleen yhden sisarusriidan jälkeen, ja hän kuvasi tuntojaan samalla tavalla. Keho reagoi, ennen kuin ajatus ehtii mukaan. Hän on onneksi vielä pieni, ja vasta harjoittelee tunteiden hallintaa, mutta jos kotona saatava esimerkki ei parane, niin opettele siinä sitten.

Eli miten tästä eteenpäin?

Kehonhuollon lomassa saimme nyrkkisankarin ohjauksessa eväitä myös mielenhallinan parantamiseen ja meditaatioon. Oma touhuni molempien saralla ottaa vasta haparoivia ensiaskeleitaan, mutta kukapa olisi zen-mestari syntyessään. Sovimme pojan kanssa että opetellaan yhdessä. Taatusti isä-poika harrastusten topkympissä, heti futiksen jälkeen. Jokainen tavallaan.

Hommahan toimii yksinkertaisuudessaan niin, että valitset pisteen mitä tuijotat, ja heität ajatukset pois päästä. Vain tuijotat sitä pistettä, vaikka kuinka nenää kutittaisi tai tekisi mieli huitaista sitä itikkaa joka pörrää jossain saman hehtaarin sisällä. Jatka tätä niin kauan kuin siltä tuntuu, ajattelematta mitään. Kuulostaako helpolta? Menee helposti siihen heitä ajatukset päästä – kohtaan asti. Kuulostaako liian homolta? Kokeile sitten kun joko sinä/lähipiirisi on mielestäsi saanut tarpeekseen lyhyestä sytytyslangastasi. Kokeile viimeistään sitten, jos onnistut satuttamaan jotakuta. Fyysisesti tai henkisesti.

Milloin ja missä?

Tämä on itselleni se kaikkein tärkein kehityskohde. Ja sitä pitää harjoittaa, eikä sitä voi suorittaa. Otan päivässä niin monta hetkeä pisteen tuijottelua, kuin vain saan. Aina on hyvä tilaisuus. Jos menet töissä kahville, ja nykyajan peruskäyttäytymisen mukaan jokainen samassa tilassa oleva räveltää puhelintaan, jätä omasi taskuun. Vielä parempi, mene ulos. Vaikka sataisi, tai olisi maanantai. Ulkona on paljon enemmän mielekkäitä katselukohteita. Minä ainakin tuijotan mielummin vihreää puuta, kuin pinttyneen kahvin hajussa seinää.

Pieniä voittoja

Tässä ei tulla hyväksi nopeasti. Tai jos tulet, onneksi olkoon, mahtavaa. Jatka samaa rataa, valmista tuskin tulee koskaan. Vaan niitä pieniä voittoja tulee. Kun tunnet sen saatanan rupikonnan olevan tulossa suusta, mutta vedätkin henkeä ja syöt sen luineen päivineen. Mitä enemmän harjoittelet, sitä enemmän syöt. Ja kaupan päälle saat paremman mielen jokaisesta onnistumisesta. Ja kun et onnistu, takaan että niin käy, ole armollinen itsellesi. Ja pyydä anteeksi niiltä, joita loukkasit. Kuulostaako taas liian homolta? Minkä ihmeen takia sitten olet tuhlannut aikaasi lukemalla tänne asti? Jos sulla ei ole ongelmia tämän asian kanssa, niin hienoa! Jatka samaan malliin! Tuskin tuijotteluun uhrattu vaikkapa kymmenminuuttinen silti hukkaan menee. Jos tunnistat tästä itsesi, niin kokeile. Tämä on niitä asioita joihin jää mielellään koukkuun.

error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *