Olipas tuskainen aamujumppa. Taisin nukkua sen verran huonossa asennossa, tai mistä lienee johtuvan, että ensimmäistä kertaa heiluttelun aloitus aamulla oli täyttä tuskaa. Olkapää oli kuin tulessa heräämisestä lähtien, ja ekat heilautukset tuntuu lähinnä puukon iskuilta. Kyllä se siitä helpotti, kun malttoi antaa aikaa, ja tehdä homman hitaasti, tempoa pikkuhiljaa nostaen. Pitkään ja hiljalleen, ilman kiirettä, välillä näköjään vaikeuksien kautta.

Ei muutenkaan fiilisten puolesta paras aamu, joten ei muuta kuin terapeutin pakeille. Eli metsään. Kirjaimellisesti.

Metsä on aina ollut mun henkilökohtainen terapeutti. Löytyy mistä vain ja aina on vapaita aikoja. Metsässä on kaunista ja rauhallista. En tiedä miksi, mutta helvatun rauhoittavaa. Penskana Metsä oli ehtymätön leikkien lähde, reenatessa luontainen intervalli. Tänään muksut ja vaimo halusivat mukaan, ja mikä jottei, kyllä sinne mahtuu. Yritin kulkiessa tiirailla näkyisikö suppilovahveroita. Eipä näkynyt, eikä ihme värisokeana niitä on jumalattoman vaikea huomata.

Muutaman kilsan lenkki tuli tehtyä, ilman kiirettä, pidettiin muksuille paljon leikkitaukoja. Mahtava nähdä kuinka jälkikasvukin viihtyy metsässä. Mielikuvitus lentää paremmin kuin leikkipuistossa, ilmeisesti siksi, että valmiita laitteita tai leikkejä ei ole, vaan ne pitää keksiä itse. Eikä tule pulaa kiipeilypaikoista tai tutkimuskohteista.

Metsän rauhoittavaa vaikutusta on myös tutkittu, niistä voi lukea vaikka täältä. Auttaa taatusti myös suorittamiseen ja uupumuksen.

Lenkin jälkeen olikin taas hyvä fiilis. Ja olkapää kipukin alkaa helpottaa. Kyllä tästä vielä hyvä päivä tulee, vaikkakin vaikeuksien kautta. Mikä saa sun fiilikset parantumaan?

error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *