Rauhoittumisen taito on vielä välillä hukassa. Tuli tuossa pari helvetin huonosti nukuttua yötä. Vaikka sain kropan rennoksi, mieli ei vaan suostunut lopettamaan. Ei sitten saatana millään. Unen tilalle tuli sellainen ihme puolihorros, olevinasi nukut, mutta kuulet koko ajan vaimon hengityksen vieressä ja tuulen huminan ulkona. Molempina aamuina meinasi herätyskello lentää komeasti, ja se ärsykekontrollin puute melkein sai sanomaan hyvän huomenen sijasta hyvin pahasti. Melkein. Hähhäh, mä söin ne vitun sammakot. Enkä heittänyt kelloa. Paitsi pahalla silmällä. Ei enää niin pieni voitto.

Katkokävellen voittoon

Muutokseen kuuluu katkokävely. Kolme askelta eteen, pari taakse. Ennen vanhaan tämä olis ollut yksi niistä kohdista, joihin lyhyt pinna hommat kosauttaa. Tosimieshän tässä kohtaa ottaisi muutaman kaljan ja syyttäisi muita. Mä en onneksi ole tosimies, kalja ei ole maistunut vuosiin, ja syyllinen löytyy usein peilistä. Pannaan siis paketti kuntoon. Kuinka? No kolmantena iltana törkkäsin luurin kiinni. Tai oikeasti siitä loppui akku, mutta vein laturiin, enkä kytkenyt päälle. Sitten venyttelemään. Kevyesti ja pitkästi. Pidin silmät kiinni venytysten ajan, ja kuuntelin omaa hengitystäni. Toimi paremmin kuin kolmiolääke. Sänkyyn päästessä kerkesin juuri ajatella että onpas rento olo. Ja valot lähti. Seuraava havainto oli aamulla taas kellonsoitto. Eikä vituttanut yhtään. Parhaat unet aikoihin.

Toimii näköjään myös muksuille

Ihan jokainen vanhempi tietää sen tilanteen, kun sitä jälkikasvua ”ei vaan väsytä yhtään! *haaauukotus*” Eipä tietenkään, ei. Kouluikäinen tyttäreni kävi tänään vähän kierroksilla, eikä rauhoittumisesta oikein tullut mitään. Ennen kuin kokeiltiin tuota edellistä, tosin ilman venyttelyä. Pyysin typyä makaamaan paikallaan, keskittyen kuuntelemaan vain ja ainoastaan omaa hengitystään. Hän taisi sammua yhtä nopeasti kuin mä. Toivottavasti saa myös yhtä makeat unet.

Toimisiko myös sulle?

Aamulla tuli vastaan ylen juttu uupumisesta https://yle.fi/uutiset/3-10963333, jonka mukaan puolet työikäisistä ihmisistä ei palaudu riittävästi. Hyvä uutinen on, että tuostakin oravanpyörästä voi päästä pois. Niinkin yksinkertaisesti kuin hidastamalla. Ei kenenkään maailma valmistu sillä, että se tehdään kuin juosten kuseminen. Pienin askelin saa ihmeitä aikaan.

error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *