Olipahan taas maanantai. Duunissa kymppinä häärivä ukko tuo aina aamuäreytensä mukanaan, varsinkin maanantaisin. Se ilmenee lähinnä valituksella, usein hänen omista virheistään, muka muiden tekemänä. Maustettuna hyvällä palalla uhriutumista. Oikein ihmislähtöinen työnjohtotapa siis, voisi pienesti ottaa oppia olipa kerran työpäivän kirjoittajasta.

Siinä kun ukko avautui, ja saatiin taas hommat rullaamaan, söin jokaisen sammakon, joka suusta pyrki. Mielenhallinan harjoitteet toimii, ja tyyneys aiheuttaa hämmennystä. Tämä ilmeni pitkinä katseina, että mikäs nyt on, kun ei saakkaan provosoitua, vaan palaute on asiallinen, ja jatkoin omia hommiani välittämättä pätkääkään siitä, että oikein hakemalla haettiin sitä riitaa.

Puoleen päivään meno jatkui samanlaisena. Mua alkoi jo naurattaa aivan sairaasti, miten aikuinen ihminen voikin tehdä itsestään primadonnaa. Ei ainakaan yrityksen puutteesta jäänyt huutokilpailu puuttumaan. Taisi ukkoa vituttaa mun rautainen samurai-moodi, jota ei tuollainen turhan päiväinen länkytys läpäissyt. Voittoja tulee, enenevissä määrin.

Loppupäivä menikin normaaleissa merkeissä. Poislukien se ujo kysymys, että miten pakka pysyi noin hyvin kasassa. Kerroin mielenhallinan harjoittelusta, ja siitähän niitä pitkiä katseita vasta alkoikin sataa. Tyyneys aiheuttaa runsaasti hämmennystä. Ei ollut sopiva aika, eikä paikka pidemmälle keskustelulle aiheesta. Eiköhän senkin aika koita aikanaan, kunhan on hämmästellyt tarpeekseen. Vielä ei selvästi aika ole kypsä muutokseen.

Jäi helvatun hyvä fiilis. Harjoittelu ei tosiaan ole mennyt hukkaan, ja nämä päivät lisää harjoittelumotivaatiota enemmän kuin mikään.

error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *