Luulin pari viikkoa sitten että tän syksyn flunssat olisi jo olleet ja menneet, vaan turha oli toivo. Sain pari viikkoa nauttia sinuiitin ihanuudesta, muun perheen kärsiessä milloin mistäkin tulehduksesta.

Vasta tänään alkoi olo olla normaali, joten josko kohta pääsisi taas reenin syrjästä kiinni. Aamujumpasta en luovu niin kauan kuin jalat kantaa, mutta muuten on sillä rintamalla ollut hiljaista.

Piti kirjoittaa tänään ihan muusta, mutta tässä kun odottelen muksua harrastuksesta, pääsin taas todistamaan yhden muksulauman fiksuutta. Oma vekara käy harrastamassa erään kaupungin erään koulun jumppasalilla, ja tässä odotellessa pihaan paineli joukko 12-14 vuotiaita kersoja voimainsa tunnossa. Kovasti oli asiaa, milloin tarjottiin puukkoa kylkeen ja milloin kirvestä päähän. Ai niin, vitun homo alkoi jo kuulostaa putoksen hahmojen hokemalta. Nämä tietysti pyörän selästä huutaen, turvallisen etäisyyden päästä.

Vanhoina huonoina aikoina mulla olisi leikannut moiseen kiinni jokseenkin heti, ja olisin vastannut samalla mitalla. Katselin touhua aikani, ja yritin jututtaa jannuja lähinnä kysyäkseni että mikä mättää. Yllätys, eipä jannuja kiinnostanut jutella. Jonkinlaista räppiä siinä koittivat tapailla, sanoitusten ollessa edellisen kaltaista.

Jäin miettimään jannujen motiiveja. Mikä ne ajaa tuonne pikkupakkaseen uhoamaan? Orastava teini-ikä? Kotiolot? Kotona saatu malli? Kovuuden ihannointi? Pakottava tarve purkaa pahaa oloaan, mutta ei ole keinoja?

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla jannuilta itseltään, mutta kaverit suksivat kuuseen hyvin vikkelästi kun muistutin, että seuraava jolle uhoavat ei välttämättä olekkaan yhtä pitkä hermoinen. Se seuraava voi olla se tyyppi, jolla ei ole hajuakaan reaktion hallinnasta, mielenhallinnasta puhumattakaan. Se tyyppi, joka tulee silmille ekasta kommentista, ja siinä ei enää välttämättä autakaan etäisyys tai pyörä. Olisiko mielenhallinnasta kouluaineeksi?

Ai niin, helvetin hienosti jannuilla pysyi keuliminen hallinnassa, paljon paremmin kuin mulla koskaan. Siis pyörällä keuliminen. Sitä on selvästi harjoittelu, ja paljon, joten sinnikkyyttä selvästi löytyy. Toivottavasti saavat jostain keinot käyttää sitä sinnikkyyttään johonkin mielekkääseen, ennen kuin uhoaminen kostautuu. Se on vaan säälittävää.

En tiedä mikä aiheuttaa tuon kaltaista käytöstä,motiiveja voi vain arvailla. Toivon vain että jannut löytyvät itselleen mielekästä tekemistä, tai saavat apua jos sille on tarve. Tai rajoja, niille on selvä tarve. Mutta en usko varsinkaan nuorten leimaamiseen. Siihen, että joku todetaan ongelmatapaukseksi, ja saa sen mukaista kohtelua,joka pahimmillaan siirtyy myös sisaruksille. Koska jos joku leimataan, hän todennäköisesti alkaa käyttäytyä saamansa leiman mukaisesti. Ja siitähän se noidankehä taas alkaa.

Vaan jos muistaa kohdella jokaista, varsinkin lasta ja nuorta ihmisenä, eikä tapauksena, saattaa päästä kiinni niihin juurisyihin. Ja pystyä auttamaan, tai antamaan edes ajattelemisen aihetta. Noillekkin jannuille voisi olla mielekästä tekemistä kaupungin parissa pyöräilyseurassa. Lenkin ja tekniikkaharjoitusten jälkeen kun on harvemmin virtaa lähteä kaupungille kerjäämään verta nenästään.

error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *