Vanhemmuus on täysipäiväinen työ. Vapaapäivä on täysin tuntematon käsite. Silti paras työ ikinä. Vaikka muksut olisivatkin hoidossa vanhempien saadessa hetken keskittyä toisiinsa, eivät muksut mielen perukoilta poissa ole. Ei niitä jatkuvasti tarvitse miettiä, vaan kyllä ne sieltä esiin pomppaavat aika ajoin. Ja hyvä niin.

Isyyttä on yhtä monenlaista kuin on isiäkin. Omani on henkilökohtainen sankarini. Sain mahtavan miehenmallin, tosin olin sitä nuorempana liian tyhmä tajuamaan. Onneksi asian on ehtinyt ja tajunnut korjata.

Oma isäni jaksoi aina touhuta yhdessä. Milloin rakennettiin puumajaa, milloin korjattiin autoa. Mitä tahansa hän tekikin, aina oli aikaa siitä kertoa ja opettaa. Aina oli energiaa lähteä mukaan muksujen juttuihin. Hänen suhteensa meidän veljessarjaan on aina ollut ja tuleekin olemaan tiivis. Samoin kuin lapsenlapsiin.

Ehkä juuri tuon osallistumisen takia, mitä sain itse lapsena kokea, mulle oli itsestään selvää että haluan lapsia. Ja onhan niitä kolme tullut. Muksut sujahtaa helposti luonnolliseksi osaksi elämää, kunhan heitä muistaa kohdella ihmisinä, eli kuunnella ja jutella. Jatkuva lässyttäminen lapsille pitäisi kirjata rangaistavaksi rikoslakiin. Tärkeintä on se heidänkin mielipiteensä kuuntelu. Ei muksun tarvitse antaa päättää asioista, mutta kun he saavat ilmaista mielipiteensä asioista, siitä kehkeytyy koko perheelle luonnollinen keskusteluyhteys.

Omassa arjessa meidän perhe pyrkii välttämään kiirettä. Kun ei se maailma siitä valmistu, vaikka kuinka laukattaisiin tuli hännän alla. Ja jää aikaa olla läsnä.

Sinä nykyinen tai tuleva isä, jos hommat alkaa karata lapasesta, ja joka viikonloppu pitää painella vetämään kunnon nollauskänni, kun se perhe-elo on rankkaa, mieti ihan kunnolla motiivejasi. Pitääkö se pullo korkata siksi, että niinhän miehen kuuluukin tehdä, vai siksi, että et uskalla tunnustaa sen perheen olevan kaikki kaikessa. Ei se paljon perhettä lämmitä, että aamuyössä monessa promillessa uhotaan tappavansa kaikki, jotka edes vilkaisee muksuja pahasti. Ei lämmitä ei, kun isukki makaa seuraavan päivän haisten rokkenrollilta ja oksentaen. Sitä perhettä lämmittää paljon enemmän se, että jätät illan ja pullon väliin, ja olet läsnä.

Tiedän, se vaati paljon enemmän. Siinä kun pitäisi tutustua siihen jälkikasvuun ja puuhata yhdessä. Kuulostaako homojen hommalta? Jos vastasit kyllä, onneksi olkoon, kuulut siihen joukkoon joka siirtää omat ongelmansa jälkipolvilleen. Isyys on paras työ ikinä, eikä siihen hommaan kuulu omien ongelmien delegointi muiden hoidettavaksi.

Jostain tarttui aikoinaan mieleen sanonta : jokainen mulkku voi tehdä lapsen, vaan isänä oleminen vaatii todellisen miehen. Mitäs jos kaikki oltaisiin todellisia miehiä, ja kasvatettaisiin seuraavasta sukupolvesta itseämme fiksumpi?

Onnea kaikille isille, tänään se nähdään, ollaanko me päivämme ansaittu.

error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *