Minkä saatanan takia minkään pitäisi muuttua? Ennenkin on pärjätty ja silloin oli kaikki paremmin, miehet oli rautaa ja naiset keittiössä. Jostain syystä tuota äskeistä tunkee nykyäänkin joka tuutista. Ennenkin on pärjätty, pitää taatusti paikkansa, vaan silloin taisi olla pakko. En osaa edes kuvitella, millaista vaikka sodan rintamalla kokeneen on palata takaisin arkeen. Historiankirjoista voi lukea kuinka mahtavaa se lienee ollut. En jaksa uskoa, että sotaveteraanit hoitivat aikanaan homman kotiin, ja maan pysymisen vapaana siksi, että nykyiset, ja meitä edelliset ja tulevat sukupolvet voivat toistaa samoja virheitä. Olen täysin vakuuttunut että jokainen on kykenevä tekemään ihan omat virheensä. Nykyään on, luojan kiitos, aikaa muullekin kuin työnteolle.

Miehen mitta

Miehen mitta tuntuu nykyäänkin olevan se, kuinka kova olet. Kuinka kovaa lyöt, kuinka paljon teet duunia, kuinka paljon viinaa juot. Koska niin on ennenkin tehty. Ai vittu kuinka mä inhoankaan tuota lausetta. Kun on aina ennenkin tehty näin. Tämä perustuu täysin omaan mielipiteeseen, mutta minusta toi on laiskan tekosyy. Tee omat virheesi, älä toista mitä ennen on tehty, tai ainakin kyseenalaista sen mielekkyys. Vaikka ennenkin on pärjätty näin. Joo, mä ymmärrän kyllä jos lapsuus ja elämä on ollut mitä puhtainta paskaa, niin ponnista siitä sitten. Mutta estääkö se sua yrittämästä? Helvetin harvoin voittaa mitään jos ei edes yritä. Jos yritys menee reisille, mietitään mikä meni vituiks ja yritetään uudelleen.

Miten ja miksi sitten pitäisi muuttua?

Tähän lienee yksinkertainen resepti. Mieti mikä on sulle tärkeää, ja panosta siihen. Oma elämänmuutoksen alkoi, kun olin edellisessä duunissani. Se oli aivan vitun kiireistä, nopeatempoista, nupille kuormittavaa, ja samalla pirun koukuttavaa. Mutta jälleen kerran kun käänsin unirytmiä yövuoroja varten, aloin miettiä että tässäkö tämä nyt on? Väsyttää tasaisesti koko ajan, kipuja ja särkyjä alkaa kertyä, eikä ole oikein aikaa mihinkään mielekkääseen. Ei saatana, ei tää ainokainen elo näin mene. Aloitin vaihtamalla duunia alkuvuodesta, unirytmien käännöt jäi historiaan, samoin kuin henkinen kuormitus ja katastrofaalinen jatkuva kiire. Meni aikansa kymmenen vuoden yötöiden jälkeen tottua tekemään virastotyöaikaa, mutta pikkuhiljaa se kääntyi voitoksi. Ja kun sai päivärytmistä kiinni, alkoi sitä aikaakin olla puuhata kaikenlaista, sen mitä kivuilta pystyi.

Oma valinta

Käy kurkkaamassa peiliin. Pidätkö siitä mitä näet? Mieti hetki motiivejasi. Teetkö juttuja siksi, että itse niin valitset, vai siksi niin vaan pitää tehdä? Jos vaikkapa juot kaljaa, juotko siksi, että se on kivaa, vai siksi että kaljaa pitää juoda, muuten on hintti? Tai jos vaikkapa olet huonossa parisuhteessa? Kaikki on itsestä kiinni. Jos vaikka juot sitä kaljaa siksi että niin kuuluu tehdä, haluatko oikeasti suorittaa sitä elämäsi läpi, vain koska niin kuuluu tehdä. Koska ennenkin on tehty ja pärjätty. Jos vastasit kyllä, juttuja tehdään, kun on ennenkin tehty, samalla kun menet siihen peilin eteen, koukkaa samalla reissulla pallit narikasta. ”En mä voi mitään muuttaa, muahan luullaan kohta homoksi”- on myös paska tekosyy. Jos joku nauraa sille, että lisäät omaa hyvinvointiasi, niin mitä sitten? Miksi välittää paskaakaan? Jos sä olet tosimies, sä teet just niin kuin teet, vain siksi että sä valitset niin. Vaikka ennenkin on pärjätty ilman mitään hyvinvointeja.

error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *