Nyt kun on tullut aika lunastaa niitä kännissä ja läpällä annettuja uudenvuodenlupauksia, ja kuntosalit ja jumpparyhmät pullistelee täysinä, on aika pistää vähän hommia nippuun, ja katsoa mitä vaikutuksia muutoksella on ollut.

Koko viime vuosi meni suurempien ja pienempien muutoksien kourissa, alkaen ammatinvaihdosta, päättyen meditaatiovalmennukseen. Ja onhan niitä tuloksia tullut.

Aloitetaan siitä, että ammatinvaihdon myötä saapui säännöllinen päivärytmi. Ennen tein lähinnä pitkää, 12 – tuntista yövuoroa. Nyt säännöllisen päivätyön ansiosta ”aivosumu” ja jatkuvan unirytmin kääntämisen aiheuttama jatkuva väsymys loistaa poissaolollaan. Olihan pitkissä vuoroissa se hyvä puoli, että vapaita oli enemmän. Mutta jos niistä suurin osa meni työstä toipumiseen, ei se paljon lohduttanut.

Entäs liikunta sitten? Alkoi pienesti, ja jatkaa kasvuaan. Tapaturmasta lähtien jatkuvana riesana pyörineet krooniset kivut veivät liikunnalta ensin ilon, ja lopulta koko liikunnan. Kun aikansa hakkaa päätään seinään, jotain hajoaa, tai syntyy uusia ajatuksia, joten kesällä tein elämäni parhaan rahallisen sijoituksen ja hankin valmennusta taholta, jolla kokemusta sekä treenaamisesta, että kivuista. Kiitos Jarkko, opit ovat päivittäisessä käytössä.

Kun sitten kevyen heiluttelun kautta pääsin käsiksi taas kovaankin jumppaan, on niitä tuloksiakin alkanut tulla. Juhannnuksena -19 painoin 98 kg, josta parikymmentä kiloa oli mitä puhtainta läskiä. Tänään painan 86 kg. Muutos on hyvällä mallilla siis. Koko homma alkoi, ja pysyy edelleen kasassa oikeanlaisella kehonhuollolla. Jokainen treeni (poislukien pyöräily) alkaa ja päättyy rauhalliseen heilutteluun, joka mulla pitää suurimman osan kivuista poissa. Kahvakuula ja kuntopiiri on palanneet normaaliin viikko-ohjelmaan, 4-5 kertaa viikossa.

Entäs se henkinen muutos? Päivittäiseen rutiiniin on jo luonnolliseksi osaksi muotoutuneet meditaatio – ja myötätuntoharjoitukset. Välillä pidemmän, välillä lyhyemmän kaavan mukaan. Miten näissä hommissa sitten voi saavuttaa tuloksia? No, laitoin tovi sitten itsekurin ja harjoitukset tulikokeeseen. Ja se meni hienosti, nikotiiniaddiktio on selätetty, eli elän nykyään savutonta elämää. Ja kipulääkkeiden määrä on vähentynyt vain tarpeeseen.

Ja kaikkein eniten mieltä lämmittää henkisten reenien ansiosta lisääntynyt tyyneys. Aina silloin tällöin tottakai leikkaa kiinni, mutta kiitos harjoittelun, pystyn nykyään paljon paremmin pitämään paketin kasassa, ja kaikenlaiset kyrpiintymiset tasoittuvat paljon entistä nopeammin. Samoin kuin vaikka kohdattaessa niitä kyrpien ylipäälliköitä, nykyään pelkkä ei toivotun henkilön näkeminen ei nostata enää pulssia ja tattia otsaan, vaan suhtautuminen on muuttunut hyvin neutraalin viileäksi. Ennen oli pakko tehdä se henkilön epämiellyttävyys taatusti selväksi, nykyään ei enää kiinnosta.

Joten muutos on selvästi hyväksi. Matkaa on vielä helvetisti, tavoite kun on vaatimaton, lisätä omaa ja lähipiirin hyvinvointia mahdollisimman paljon ja usein. Kuinka tästä eteenpäin, sen näyttää aika. Ja nämä jorinat.

Joten te muutoshakuiset, just niin, mä tiedän että ootte siellä. Laitan tähän loppuun muutaman lukusuosituksen self help – oppaista, jotka on mua auttaneet.

  • Paula Salomaa : Nyrkkisankarin tunnekoulu, pakollista luettavaa jokaiselle, joka ei ole täysin tunteidensa herra. Eli kaikille.
  • Anu Sirviö, Fredu Sirviö, Risto Lahti : Keto kickstart, hyviä ja terveellisiä reseptejä.

Kaiken maailman poppahenkilöiden oppaita maailma on täynnä, mutta noi kolme lukemalla pääsee hyvin vauhtiin. Mikään ei ole vaikeampaa ja palkitsevampaa kuin aloittaminen. Joten miksi siirtää huomiseksi se, minkä voit tehdä jo tänään?

error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *